”Näen, ajattelen ja unelmoin, että Suomesta tulee energiamaa eli valtava puhtaan energian tuottaja ja samaan aikaan meillä syntyy osaamisemme kautta jatkotaloutta, jossa (energia)raaka-aineesta tehdään jalosteita, esimerkiksi vetyä. Haluan herätellä tätä ajatusta, sillä vihreän siirtymän junaa vastaan on turha pullikoida. Se liikkuu, se etenee ja siihen voidaan saada lisää vauhtia konkreettisilla teoilla. Ja meillä Suomessa on loistavat olosuhteet lähteä siihen mukaan pohjoisen sijaintimme ansiosta”, Tuomas Candelin-Palmqvist vetää yhteen Kumppanit-podcastissa käydyn keskustelun.

”Tässä täytyy vielä nostaa esiin koko arvoketjun merkitys, jotta tarjolla olevasta mahdollisuudesta saadaan maksimaalinen hyöty. Eli Suomen ei pidä jäädä pelkästään tuottamaan energiaa, vaan saada se vedyksi ja edelleen eteenpäin X-tuotteiksi. Iso potentiaali on siinä, että saisimme Suomeen aidon Power-to-X-talouden. Nyt tarvitaan vain rohkeutta, innovaatioita, yhteishankekehitystä, yhteistyötä ja mahdollisimman monia jatkojalosteita”, täydentää Jussi-Pekka Kuivala.

Suomesta löytyy kaikki eväät vihreän siirtymän hyödyntämiseen

Candelin-Palmqvist ja Kuivala eivät tyydy podcastissa pelkästään maalailemaan lupaavia tulevaisuudenkuvia. He nostavat esiin useita asioita, joiden takia Suomella on erinomaiset mahdollisuudet hyötyä vihreästä murroksesta, jos niihin vain tartutaan.

”Tuulivoiman näkökulmasta pohjoinen sijaintimme on erinomainen. Maapallon kallistuskulma synnyttää pohjoisen alueille lämpötilavaihteluja, jotka tuottavat taas paine-eroja. Fysiikan lain mukaisesti nämä pyrkivät tasapainottumaan ja se tarkoittaa ilmavirtauksia eli tuulta. Tätä ei tapahdu kaikkialla ja siksi olosuhteet täällä ovat aivan poikkeuksellisen hyvät”, Candelin-Palmqvist perustelee.

Suomen vahvuutena on myös suuri maapinta-ala verrattuna väestön määrään, joten tuulivoimalle on edelleen tilaa. Samoin täältä löytyy Candelin-Palmqvistin mukaan osaamista, jota tarvitaan, kun kehitetään käyttökohteita vihreälle energialle.

”Koulutusjärjestelmämme ja huippusaamisemme ansiosta mahdollisuutemme ovat mahdottoman suuret tämän (energia)raaka-aineen jatkojalostamisen näkökulmasta. Vety on tästä yksi esimerkki.”

Tarvitaan rohkeaa ja laveaa ajattelua

Kuivala nostaa keskustelussa esiin Lappeenrannan yliopiston tutkimuksen, jonka mukaan Suomeen voitaisiin rakentaa tuulivoimaa huomattavasti enemmän kuin meillä nykyisellään on. Vähintäänkin tuulivoiman tuotanto voitaisiin kolminkertaistaa ja hurjimmat arviot potentiaalista ovat jopa yli 1 000 TWh vuodessa. Candelin-Palmqvist sanoo, että näistä mahdollisuuksista kannattaa puhua.

”Ei kannata kampittaa itseämme yhteiskuntana sillä, että ajatellaan liian pienesti. Ajatellaan mieluummin rohkeasti ja tarpeeksi laveasti. Tuulivoimahan on vain yksi osa puhtaan energian palettia, mutta rohkeat ja teoreettisetkin arviot sen mahdollisuuksista ovat tärkeitä jatkojalostuksen näkökulmasta. Esimerkiksi vihreän vedyn tuottamiseen tarvitaan valtavasti puhdasta energiaa.”

”Kärjistetysti sanoen, meillä ajatellaan helposti, että onni tai mahdollisuus on jossain muualla, ei täällä. Kannattaisiko meidän olla nyt rohkeita ja käyttää mahdollisuuksiamme ja uskoa että täällähän se onni on”, hän kysyy.

Candelin-Palmqvist muistuttaa vielä, että vihreän siirtymän ansiosta Suomella on nyt mahdollisuus päästä mukaan energiabisnekseen, mikä ei ole ollut aikaisemmin mahdollista. Mahdollisuuden merkitystä korostaa se, että kyse on maailman suurimmasta bisneksestä, jonka mittasuhteita ei välttämättä ymmärretä täällä.

”Energiabisneksessä puhutaan yleensä heti miljardeista. Kyse on ihan eri volyymeistä kuin Suomessa on yleensä totuttu. Onkin asennekysymys, haluammeko me päästä kiinni tallaiseen liiketoimintaan, joka voi käytännössä tuottaa suuria yhteiskunnallisia hyötyjä”.

Tuulivoima ja vetytalous kuuluvat yhteen

Toistuvasti keskustelussa palataan tuulivoiman ja vetytalouden kiinteään yhteyteen. Candelin-Palmqvist toteaa, ettei ilman toista ole toista.

”Vedyn tuottaminen vaatii valtavasti energiaa. Eli vetyä ei synny ilman, että on paljon energiaa. Raaka-ainetta pitää olla paljon, jotta voidaan tehdä siitä jatkojalostetta”, hän muotoilee.

Vielä vetytalouteen liittyvät investoinnit eivät ole lähteneet Suomessa kovin laajasti liikkeelle. Candelin-Palmqvistin mukaan ratkaistavia asioita on muun muassa regulaatiossa. Sieltä löytyy avoimia kysymyksiä, jotka aiheuttavat investointien näkökulmasta epävarmuuksia. Tässäkin suhteessa hän näkee suurimpana haasteena kuitenkin asenteen.

”Meidän pitää ymmärtää Suomessa, että voimme oikeasti olla maailman parhaita. Ei pidä nöyristellä liikaa, ettei onni mene ohitse. Tämä mahdollisuus on niin valtava.”

Kuivala muistuttaa vielä kokonaisuuden tärkeydestä. Hän arvioi, että tähän mennessä tuulivoimaa ja vetytaloutta on kehitetty erikseen. Nyt tarvittaisiin yhteistä hankekehitystä. Candelin-Palmqvist sanoo olevansa aivan samaa mieltä ja tässä suhteessa tapahtuneen merkittävää muutosta.

”Aikaisemmin vihreän siirtymän hankkeita ajateltiin yksittäisinä investointeina. Nyt näitä asioita halutaan miettiä yhdessä ja samat investoijat ovat enenevässä määrin mukana sekä tuotanto- että kulutus- ja käyttöpuolen hankkeissa nimenomaan sen takia, että yhteensovittaminen on siinä vaiheessa helpompaa.”

Suomen kiinnostavuudesta investointikohteena Candelin-Palmqvist ei ole huolissaan. Yksinkertaistaen raha ohjautuu hänen mukaansa sinne, missä se saadaan parhaimpaan käyttöön. Tämä tarkoittaa, että tarjolla on luotettavuutta, uskottavuutta, riskitaso on sopiva ja investoinnit ovat kannattavia.

”Tästä näkökulmasta en pelkää, ettei raha löytäisi Suomea. Tärkeintä meidän on miettiä, mitä tahdomme, haluammeko olla mukana tällaisessa energiataloudessa. Jotta sinne pääsee, täytyy lähteä rohkeasti mukaan. Jos alamme epäröidä, että onko Suomi se paikka, jossa puhdasta energiaa pitäisi tuottaa ja tehdä siitä jatkojalosteita, empiminen saattaa johtaa siihen, että raha lähtee muualle. Pitää olla rohkeutta ajatella, että kyllä se paikka on täällä.”

» Kuuntele Kumppanit-podcast siitä, miten Suomesta voi tulla energiamaa

»Kaikki Kumppanit-podcastit

Lämpöpumppujen hyödyntäminen energiankierrätyksessä lisääntyy tällä hetkellä vauhdilla ja uusia käyttökohteita löytyy kaiken aikaa. Me Fimpecissäkin olemme olleet pelkästään viimeisen vuoden aikana suunnittelemassa ja toteuttamassa todella mielenkiintoisia hankkeita, joissa hyödynnetään lämpöpumpputeknologiaa. Niihin kuuluu energiayhtiöiden lämmöntuotantoa, teollisuuden jäähdytysratkaisuja, aluelämpöratkaisuja, datakeskusten hukkalämmön hyödyntämistä, biokaasulaitosten hukkaenergian kierrätystä sekä uusimpana alueena vihreän vedyn tuotantolaitosten energiankierrätystä, joissa lämpöpumput ovat oleellinen osa prosessia ja tehot suuria.

Hankkeiden ja käyttökohteiden kirjo on siis todella laaja eikä siinä ole mitään ihmeteltävää. Lämpöpumpputeknologia mahdollistaa energiankierrätyksen hyvin erilaisissa ja eri kokoisissa kohteissa. Tämä kohteiden monipuolisuus on tärkeää ottaa huomioon myös valituissa ratkaisuissa, kun pyritään mahdollisimman hyvään hyötysuhteeseen ja mahdollisimman lyhyeen investoinnin takaisinmaksuaikaan.

Kaksi vähemmän yleensä esillä olevaa, mutta tärkeää valintaa lämpöpumppuprojektissa ovat kytkentätapa ja kylmäaine. Molemmat liittyvät kulloisenkin tapauksen lämpötilatasoihin – hankkeen lämmön lähteen eli keruupuolen ja tuotetun lämmön väliseen lämpötilaeroon sekä vaihteluun lämpötilasoissa. Näiden valintojen tärkeys on vain kasvanut laitosten koon kasvaessa ja käyttökohteiden monipuolistuessa.

Lämpötilavaatimus on yksi tärkeä tekijä kytkentätavan valinnassa

Kytkentöjen osalta lämpöpumppuprojekteissa on valittavana useita erilaisia tapoja, kuten rinnankytkentä, sarjaankytkentä, kaskadikyntä joko suoraan kylmäaineilla tai väliaineen välityksellä sekä kaksiastepuristeinen kytkentä. Valinnassa kaikkein tärkein vaikuttava tekijä on edellä mainittu keruu- ja tuottolämpötilan ero.

Rinnankytkentä sopii ratkaisuihin, joissa ei tarvita korkeita lämpötiloja. Tyypillinen esimerkki tällaisesta on aluelämpöverkkoon tuotettu 60-asteista lämpö.

Sarjaankytkentä on hyvä kytkentätapa, kun halutaan päästä korkeampiin lämpötilatasoihin. Se on järkevä tapa esimerkiksi datakeskusten hukkalammön hyödyntämisessä, jossa 20–30-asteen keruulämmöstä tehdään noin 90-asteista lämpöä kaukolämpöverkkoon.

Kaskadikytkennät soveltuvat puolestaan hyvin teollisiin kohteisiin, joissa keruulämpötilat ovat matalia prosessijäähdytyksestä johtuen ja lisäksi lämpötilatasot vaihtelevat. Kaskadikytkennät tarjoavat näissä tapauksissa mahdollisuuden välipiirien hyödyntämiseen.

Kylmäaineissa ollaan siirtymässä luonnollisiin vaihtoehtoihin

Lämpöpumpuissa käytettävien kylmäaineiden osalta eletään jälleen uutta murrosvaihetta, jota ohjailee EU:n F-kaasuasetus. Asetuksella pyritään vähentämään lämpöpumpuissakin käytettävien fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjä ja ohjaamaan käyttämään alhaisemman GWP-arvon (Glowal Warming Potential) kylmäaineita.

Tulilinjalla ovat olleet ennen kaikkea synteettiset kylmäaineet, joista osa on jo kielletty. Tähän luokkaan kuuluvien HFO-kylmäaineiden käyttöä ei ole nykyisessä F-kaasuasetuksessa rajoitettu, mutta tulevaisuudessa F-kaasuasetuksessa tulee luultavasti olemaan rajoituksia myös HFO-kylmäaineille. PFAS-yhdisteiden päästöt tuovat varmasti myös kylmäaineisiin rajoituksia tulevaisuudessa.

Synteettisten kylmäaineiden vaihtoehtoja ovat luonnolliset kylmäaineet, joita ovat muun muassa ammoniakki, hiilidioksidi sekä puhtaat hiilivedyt, kuten butaani ja propaani. Niiden käytölle ei ole asetettu rajoituksia tai kieltoja F-kaasuasetuksessa. Haittapuolena on kuitenkin puhtaiden hiilivetyjen paloherkkyys ja ammoniakin myrkyllisyys. Osin tästä syystä hiilivetyjen käyttö on ollut vähäisempää, mutta lisääntynyt viime aikoina ainakin ulkoasenteisissa laitteissa. Uusia vaihtoehtojakin kehitetään etenkin teollisiin ratkaisuihin, ja joissakin tapauksissa voisi olla mahdollista, että kylmäaineena käytetään vettä.

Oma kantani on, että lämpöpumppuhankkeessa ei kannata jäädä etukäteen kiinni yhteen kylmäainevaihtoehtoon, vaan ottaa huomioon lämpöpumpun koko- ja teholuokka ja tehdä ratkaisu sen perusteella. Samoin kannattaa varautua tulevaisuuteen ja valita laitos, jossa käytetään luonnollisia kylmäaineita. Omissa projekteissamme suosittelemme ja pyrimme valitsemaan aina sellaisen vaihtoehdon, jonka ympäristökuormitus on mahdollisimman vähäinen ja GWP-arvo on alhainen tai nolla.

Ammoniakki on usein hyvä vaihtoehto kylmäaineeksi etenkin suuremmissa kokoluokissa ja tietyillä lämpötila-alueilla. Sen hyötysuhde on erittäin hyvä, ja pienillä täytöksillä pystytään toteuttamaan hyviä kokonaisuuksia. Ympäristökuormituksen näkökulmasta ammoniakin GWP-arvo on aina nolla eikä sillä ole kasvihuonekaasuvaikutusta pitkälläkään aikavälillä. Teollisissa ratkaisuissa se on nykyään suosituin vaihtoehto hyvän hyötysuhteen ja oikealla huollolla saavutetun pitkän elinkaaren takia.

Se on kuitenkin muistettava, että ammoniakki on myrkyllinen kaasu. Siksi turvallisuudesta on pidettävä huolta, otettava huomioon lait ja asetukset, standardien määritykset sekä turvalaitteistot, kuten vuodonilmaisimet, hätätuuletus ja mahdollisesti tarvittavat sprinklerilaitteistot. Myrkyllisyydestä aiheutuvaa riskiä pienentää se, että ammoniakki liukenee hyvin veteen, joten vuototilanteessakin sen pääsy ympäristöön on mahdollista estää.

Kehittyvien energiajärjestelmien osaajien ja osaamisen tarve kasvaa, oppilaitosyhteistyö on tärkeää

Oikean kylmäaineen ja kytkentätavan valinta ovat hyviä esimerkkejä siitä osaamisesta, jota etenkin suuremman mittakaavan lämpöpumppuprojekteissa tarvitaan. Tälle osaamiselle ja osaajille on tulevaisuudessa lisääntyvässä määrin kysyntää – myös meillä Fimpecissä.

Siksi haluamme osaltamme edistää tämän osaamisen kehittymistä ja teemme vahvaa oppilaitosyhteistyötä eri korkeakoulujen kanssa. Tarjoamme niille vierailijaluentoja kehittyvistä energiajärjestelmistä, joiden tärkeä osa lämpöpumpputeknologia on. Samoin asiantuntijamme ohjaavat alaan liittyviä opinnäytetöitä. Kannattaa olla yhteydessä.

Lisätietoja

Mika Siekkinen, Manager, Energy Recycling Solutions
Fimpec, Energy Expert Services
p. 040 416 6610, mika.siekkinen(at)fimpec.com

Yksi asia on keskeisen tärkeä, kun Veritaksessa päätetään sijoituskohteista. Niiden täytyy tuottaa riittävästi kassavirtaa riittävän nopealla aikataululla. Tämä vaatimus koskee myös vihreän siirtymän hankkeita – ja tekee niistä monessa tapauksessa epävarmoja sijoituskohteita eläkesijoittajalle.

”Vihreän siirtymä tarjoaa monenlaisia investointimahdollisuuksia esimerkiksi energiantuotantoon ja energiainfraan kokonaisuudessaan. Periaatteessa investoinnit energiainfrastruktuuriin sopivat eläkesijoittajalle, jos ne vain takaavat vakaan kassavirran, jota parhaimmillaan korotetaan inflaatiolla vuosittain. Jos tällaisia löytyy, ne ovat erittäin mielenkiintoisia. Kiinnostavia voivat olla myös vihreän siirtymän teknologian valmistajat, jotka ovat monesti olleet jopa infrastruktuuriprojekteja parempia sijoituskohteita”, Veritaksen sijoitusjohtaja Kari Vatanen kertoo podcastissa.

Hän jatkaa, että Veritas on sijoittanut jo pitkään tuulivoimaan. Alkuvaiheessa tarvittavaa varmuutta hankkeisiin toi valtion tuulivoimalla tuotetulle sähkölle antama hintatakuu. Tällä hetkellä tuulivoimahankkeet eivät ole enää yhtä kiinnostavia eläkesijoittajan näkökulmasta.

”Hintatakuuta ei enää ole ja vihreää sähköä on tarjolla jo niin paljon, että uusissa hankkeissa pitää olla varmuus siitä, että tuottoa saadaan niinäkin hetkinä, kun kaikki tuulivoimalat ovat käynnissä. Tämän takia pitkät ostosopimukset ovat meidän näkökulmastamme tärkeitä. Jos lähdetään investoimaan pelkästään sähköntuotantoon ilman, että tiedetään kuka ostaa ja millä hinnalla, se on liian epävarmaa tällä hetkellä.”

Vatanen tarkentaa vielä, että eläkesijoittajalle on haaste, jos kassavirtaa on luvassa vasta 10–20 vuoden päästä. Etenkin nykytilanteessa, jossa rahoitukselle pitää laskea 5 prosentin korko, siitä tulee 10 vuodessa niin merkittävä kustannus, että hänen mukaansa perusinfrastruktuuri-investoinnin kassavirta ei riitä korvaamaan sitä, jos tuotto alkaa juosta vasta 10 vuoden päästä. Tämä koskee tuulivoiman lisäksi aurinkoenergiahankkeita, jotka Fimpec PMO:n toimitusjohtaja Mikko Turunen nostaa esiin keskustelussa.

”Sellainen epävarmuus voi olla eläkesijoittajalle liian suurta, koska me tarvitsemme joko niitä kassavirtoja heti tai vaihtoehtoisesti luvassa pitää olla merkittävä arvonnousu kymmenen vuoden päästä”, Vatanen muotoilee.

Vetytalouden läpilyöntiin tarvitaan roolia valtiovallalta

Podcastissa tartutaan erikseen vihreän siirtymän kenties kuumimpaan aiheeseen eli vetytalouteen ja miltä siihen liittyvät hankkeet näyttävät institutionaalisen sijoittajan näkökulmasta. Vatanen korostaa, että vetytalous on tärkeä asia ja teollisena strategiana siitä voi tulla Suomelle voittava teema. Yksityisten sijoittajien voimin hän ei usko sen kuitenkaan onnistuvan.

”Meidän näkökulmastamme sijoituspäätös edellyttää, että teknologia on kannattavaa. Meillä täytyy olla kuva siitä, että hanke on taloudellisesti kannattava, eli tieto siitä, kuka käyttää lopputuotteen, mistä saadaan kassavirtaa ja riittääkö se korvaamaan kustannukset, joita syntyy, kun energiaa muutetaan muodosta toiseen.”

”Alkuvaiheessa, kun teknologiaa kehitetään eikä ole tarjolla taloudellisesti kannattavaa valmista prosessia, tarvitaan julkista ohjausta ja ennen kaikkea julkisen toimijan täytyy olla vetovastuussa niin pitkään kuin projektit alkavat näyttää kiinnostavilta institutionaalisen sijoittajan näkökulmasta. Julkisen rahan ei tarvitse olla ainoa rahoittaja, mutta sen pitää ottaa vetovastuu. Hyvä esimerkki tällaisesta vetovastuusta oli tuulivoiman takuuhinta, jolla tuulivoiman tuotanto saatiin liikkeelle. Julkisen rahoittajan hyvänä puolena näen kärsivällisyyden ja sen, että sillä aikahorisontti voi olla helposti 10-20 vuotta. Meillä siihen ei ole mahdollisuutta, koska tarvitsemme kassavirtaa eläkkeiden maksuun joka kuukausi”, hän toteaa

”Siirtymäkauden ylitaklaamisestahan tässä osittain puhutaan. Millaisia yhteistyömalleja, hankemalleja ja lopputuotteen kehittämismalleja oikeasti tarvitaan. Nyt on sen pelin paikka, jolla ratkaistaan teollisuuden ja kuluttajien energiansaantitarpeet pitkälle eteenpäin”, Turunen täydentää.

Investointiympäristö on tällä hetkellä haastava

Keskustelussa käydään läpi myös sijoitusympäristöä laajemmin. Juuri tällä hetkellä ei Vatasen mukaan näytä erityisen hyvältä.

”Tilanne on haastava. Talousennusteet lähikuukausille ovat negatiivisia. Pääsyy siihen on se, että korkotaso on huomattavan korkea verrattuna tilanteeseen pari vuotta sitten. Siksi rahoituskustannukset ovat nousseet merkittävästi kaikille yrityksille. Samanaikaisesti inflaatio on nostanut hankintakustannuksia ja palkatkin ovat nousemassa. Nämä kolme kohonnutta kustannustekijää vaikuttavat samanaikaisesti ja niiden kaikkien vaikutusta on vaikea siirtää tulopuolelle. Talousympäristö on kaiken kaikkiaan haastava monelle yritykselle.”

Suomen tilanteeseen erityistä vaikeutta tuo Vatasen mukaan taloutemme vientivetoisuus. Muun muassa Kiinan heikentynyt talouskasvu on iskenyt eurooppalaiseen vientiteollisuuteen, mikä näkyy niin Suomessa kuin Saksassakin, joka on meille tärkeä markkina. Palvelusektorin varassa vahvemmin olevat taloudet ovat pärjänneet paremmin mukaan lukien Yhdysvallat, jossa talouskasvu on edelleen positiivista. Pientä valoa Vatanen uskoo kuitenkin olevan näkyvissä.

”Ainakin toiveiden tasolla uskomme, että pahin jakso jää talveen ennen kaikkea kotimaassa. Investointeja on paljon jäissä ja odotuksena on, että jossain vaiheessa ne alkavat avautua. Ennuste on, että kuuden kuukauden jälkeen talouskasvu voisi jälleen alkaa piristyä.”

» Kuuntele Kumppanit-podcast vihreän siirtymän hankkeista sijoituskohteena

» Kaikki Kumppanit-podcastit

Tekoäly tarjoaa rakennustyömaan johtamiseen paljon mahdollisuuksia. Se voi auttaa turvallisuuden parantamisessa, riskienhallinnassa tai töiden tehostamisessa esimerkiksi vähentämällä turhaa liikkumista. Muun muassa näitä mahdollisuuksia nostaa esiin Kumppanit-podcastin vieras, tekoälyn pioneeri ja tunnettu ajatusjohtaja Jukka Ala-Mutka, joka vastaa AI-kehittämisestä Admicom Oyj:ssä Head of AI:n tehtävässä.

”Sovellusmahdollisuuksia rakennustyömaan johtamisessa on valtava määrä. Niitä voi lähteä purkamaan siitä näkökulmasta, ettei ihmisten tarvitsisi muistaa ja ottaa huomioon suurta määrää asioita, vaan muistin varassa olevaa toimintaa pitäisi vähentää. Rakennustyömaalle on tyypillistä kohtaanto-ongelma, kun monien asioiden pitää loksahtaa kohdalleen: oikeiden tekijöiden pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa, jossa täytyy olla myös oikeat työkalut ja materiaalit. Jos joku näistä puuttuu, tulee ongelmia, jotka lähtevät yleensä kertautumaan. Tekoäly voi auttaa tässä”, Ala-Mutka linjaa.

Podcastissa ei jäädä kuitenkaan teoriatasolle, vaan yhdessä Fimpecin suunnittelu- ja rakennuspäällikkö Eelon Lappalaisen ja Maiju Hirvikallion kanssa Ala-Mutka tarjoaa kuulijoille kiinnostavia käytännön esimerkkejä tekoälyn hyödyntämismahdollisuuksista:

Kuvien hyödyntäminen: Tekoäly pystyy havaitsemaan kuvista esimerkiksi turvallisuuspuutteita, joita ihminen ei välttämättä huomaa. Se pystyy myös tulkitsemaan, mikä on muuttunut, mistä kuva on otettu ja kirjoittaa kuvan metatiedot. Samalla tavalla tekoäly voi auttaa työselostuksien tekemisessä pelkän kuvan ja puheen pohjalta.

Puheesta tekstiksi, tekstistä puheeksi: Turvallisuus- ja muiden havaintojen ilmoittaminen on usein rakennustyömaan olosuhteissa hankalaa, jos se edellyttää kirjoittamista. Tekoälyä hyödyntämällä havainto voitaisiin välittää eteenpäin puhumalla ja jalostaa se käyttökelpoiseen muotoon. Tarjolla on myös teknologioita, joiden avulla tiedetään, missä havainnon tekijä on ja mistä projektista on kyse. Toisaalta tekstistä puheeksi -ominaisuus tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi työohjeiden seuraamiseen ilman, että puhelinta tarvitsisi ottaa esiin, mikä on joissakin tilanteissa mahdotonta.

Kääntäminen: Suurilla työmailla puhutaan usein eri kieliä, eikä kaikkien englannin taito ole niin hyvä, että tieto menee varmasti oikein perille. Tekoäly mahdollistaa se, että esimerkiksi projektista vastaava puhuu työohjeen omalla kielellään ja tekoäly kääntää sen jokaisen työryhmän jäsenen omalle kielelle.

Tiedon analysointi ja tarjoaminen hyödyllisessä muodossa: Rakennustyömaa on erittäin moninainen ympäristö, jossa muutokset ovat jatkuvia ja yksityiskohtia lukematon määrä. Tämä asettaa ihmisen rajalliselle havainnointikyvylle suureen haasteen, jossa tekoäly voi auttaa. Se osaa parhaimmillaan ennakoida ja ennustaa tilanteita ja riskejä oli sitten kyse työturvallisuudesta tai aikataulun pitämisestä.

Tekoäly alkaa olla valmis töihin rakennustyömaalle

Suuresta potentiaalista huolimatta tekoälyn hyödyntäminen rakentamisessa on vielä harvinaista. Jukka Ala-Mutkan mielestä käänne on kuitenkin tapahtumassa juuri nyt. Tekoälyn kehittyminen sekä viimeisen vuoden aikana tarjolla tulleet sovellukset ja työkalut tekevät käytöstä paljon aikaisempaa helpompaa.

”Vielä pari vuotta sitten tekoälyn hyödyntäminen rakentamisessa olisi edellyttänyt raskasta ja pitkää, puolen vuoden tai jopa vuoden mittaista projektia datan keräämisessä, putsaamisessa ja tekoälyn opettamisessa. Siksi siihen ei ryhdytty. Enää ei tarvitse lähteä tekemään kaikkia asioita ihan nollasta, vaan ”hyllystä” löytyy esiopetettuja malleja, joiden osaamista voidaan täydentää opettamalla omalla datalla tai tieto haetaan tarvittaessa oikeasta dokumentista. Tämä vähentää rajusti opetuksessa tarvittavien esimerkkien määrää eli pystytään toimimaan pienemmällä datamäärällä. Näin työkalujen käyttöönotto tarvittava aika lasketaan viikoissa eikä useissa kuukausissa kuten aikaisemmin.”

Ala-Mutka uskoo, että kehitys vain nopeutuu jatkossa. Hän arvioi, että vuoden aikana tällä rintamalla on tapahtunut enemmän kuin 20 vuoden aikana, ja että 2–3 vuoden sisällä tarjolle tulee edelleen uusia työkaluja, joita voidaan hyödyntää rakentamisen johtamisessa.

Pullonkaulana data ja sen kerääminen

Pullonkaulana tekoälyn hyödyntämisessä ei enää olekaan tekoäly itse, vaan sen opettamiseen soveltuvan datan kerääminen rakentamisesta. Tässä on Ala-Mutkan ja Lappalaisen mukaan paljon tehtävää.

”Rakentamisen moninaisuus on iso haaste, minkä vuoksi tekoälyn opettamiseen tarvitaan paljon dataa. Toinen asia on kerättävän datan huono laatu tekoälyn näkökulmasta tai ettei sitä kerätä lainkaan. Monet asiat jäävät edelleen pelkästään keskusteluihin tai ruutuvihkoon. Dataa pitäisi saada kerättyä sellaisessa muodossa, jota tekoäly voi hyödyntää. Tärkeää olisi myös pystyä keräämään dataa automaattisemmin niin, ettei se ole riippuvaista ihmisestä tai se voitaisiin tehdä hyvin kevyellä vaivannäöllä”, Ala-Mutka toteaa.

”Rakentamisessa syntyy valtavasti dataa ja sitä kerätäänkin laajasti, mutta yksittäisen henkilön käsiala ratkaisee paljon. Tämä koskee ruutuvihkojen lisäksi tietokoneelle vietävää tietoa, jota kukin syöttää paljolti omalla tavallaan. Datankeruupäähän pitäisi varmasti kiinnittää huomiota, jotta tekoälyn hyödyntäminen mahdollistuisi”, Lappalainen täydentää.

Pelkästään rakennustyömaalla podcastissa ei sentään liikuta. Jukka Ala-Mutka paljastaa lopuksi, miten hän käyttää tekoälyä helpottamaan omaa elämäänsä. Luvassa on hyvä vinkki, joka kannattaa käydä kuuntelemassa.

» Kuuntele Kumppanit-podcast tekoälyn hyödyntämisestä rakennustyömaalla.

» Kaikki Kumppanit-podcastit

”Vetytalous voi tuoda Suomeen kymmenien miljardien investoinnit ja synnyttää jopa satojatuhansia työpaikkoja pitkässä juoksussa. Siitä voi rakentua maamme uusi taloudellinen kivijalka.” Näin arvioi Fimpecin Kumppanit-podcastissa vetytalouteen syvällisesti perehtynyt Herkko Plit, jonka perustama P2X Solutions rakentaa parhaillaan Harjavaltaan Suomen ensimmäistä teollisen mittakaavan vihreän vedyn ja synteettisen metaanin tuotantolaitosta.

Tällä hetkellä vetytaloudessa kyse on ennen kaikkea potentiaalista, sillä investointipäätöksiä ei Suomessa ole vielä juuri tehty, vaikka investointiaikeita on paljon. Plit on kuitenkin vakuuttunut, että vetytalous on väistämättä tulossa. Vedyn vahvuutena on päästöttömyys ja monimuotoisuus, sillä käyttökohteita löytyy teollisuudesta liikenteeseen ja lannoitteista ruoanvalmistukseen.

”Vielä meillä ei ole Suomessa vihreän vedyn markkinaa. Sitä ollaan vasta luomassa samoin kuin kysyntää vihreän vedyn tuotteille ja jatkojalosteille, jotka kuuluvat olennaisesti vetytalouteen. Kaikkien kannalta on kuitenkin oleellista ymmärtää, että vetytalous on tärkeä ja välttämätön asia. Ilman vedyn laajamittaista käyttöönottoa emme pysty saavuttamaan niitä tavoitteita, joita ilmastonmuutos meiltä edellyttää eli ilmaston lämpenemisen lopettamista. Sitä kautta vedyllä tulee olemaan iso rooli. Vetytalous tulee syntymään ja ainoa kysymysmerkki on, kuinka kauan kestää, että se syntyy isossa mittakaavassa.”

”Näen itse, että vetytalous tarjoaa ihan valtavasti potentiaalia ja että se on yksi iso asia, millä saamme yhteiskunnasta Suomessa puhtaamman ja kestävämmän. Nyt vain jokaisen pitää uskoa tähän muutokseen ja lähteä tekemään sitä. Silloin me saamme tämän onnistumaan”, Plit linjaa.

Tahtotila vetytaloudesta on vahva Suomessa ja EU:ssa

Plit ei ole näkemyksineen yksin. Tahtotilaa vetytalouden edistämiseen on niin EU:n tasolla kuin Suomessakin. Fimpec Consultingin Green Transition & Sustainability vastuualueen päällikkö Kreetta Manninen muistuttaa EU:n tavoitteena olevan, että viidesosa energian loppukäytöstä vuoteen 2050 mennessä on vetyjalosteita tai vetyyn liittyviä, ja suurempiakin arvioita on esitetty. Suomi on puolestaan ilmaissut tahtotilansa, että yli 10 prosenttia eurooppalaisesta vedyntuotannosta voidaan tehdä Suomessa, mikä on Plitin mukaan tärkeä signaali ja vie fossiilittomia investointeja eteenpäin. Kiinnostus on hänen mukaansa kovaa myös yrityksissä.

”Vetyklusterissa on mukana yli 80 yritystä ja suomalaiset yritykset ovat huomanneet hyvin laajasti, että vetytalous on keskeinen tekijä, jossa kannattaa olla mukana. Kylmä fakta on kuitenkin se, että investointeja on vielä tällä hetkellä hyvin vähän. Nyt odotetaan päätöksiä, että investointiaiebuumia vietäisiin eteenpäin niin, että se muuttuisi investointibuumiksi.”

Investoinnit käyntiin oikeanlaisella regulaatiolla

Plit korostaa podcastin keskustelussa sitä, että nyt eletään etsikkoaikaa, jos vetytalouden mahdollisuudet halutaan Suomessa hyödyntää. Jotta investoinnit saataisiin käyntiin ja kehitystä vauhditettua, tarvittaisiin myös valtiovallan toimenpiteitä ja oikeanlaista regulaatiota.

”Poliittisten päättäjien pitää varmistaa se, että markkinan kasvulle on edellytykset. Paljon on keskusteltu siitä, miten valtion pitäisi tukea vetytaloutta ja kuinka paljon annetaan tukieuroja investoineille. Siinä me olemme jäljessä muuta maailmaa. Yhdysvalloissa Inflation Reduction Act mahdollistaa tukemisen. EU on taas omalta osaltaan vastannut tähän löyhentämällä kansallista tukipolitiikkaa, mikä on johtanut siihen, että esimerkiksi Saksa ja Ranska ovat tukeneet miljardeilla omia hankkeitaan.”

Suomi ei pysty samaan, mutta Plitin mukaan pystymme tekemään toimenpiteitä, jotka luovat kysyntää. Se tarkoittaa, että tehdään sellaista regulaatiota, joka pakottaa käyttämään vetyä tai synteettisiä polttoaineita. Esimerkiksi hän nostaa polttoaineiden jakeluvelvoitteen kaltaiset mekanismit tai hankintatuen vetykalustolle liikenteessä.

”Siinä suhteessa politiikoilla on näytön paikka. Meillähän on kuitenkin neljä jokerikorttia, jotka tukevat vetytaloutta eli Suomessa on tarjolla eurooppalaisittain halpaa tuulisähköä, paljon biopohjaista hiilidioksidia, jota tarvitaan synteettisten polttoaineiden valmistamiseen sekä puhdasta vettä ja vakaa sähköverkko.”

”Jos ei nyt lähdetä tössimään tätä lähtökohtaa, vaan saadaan investointeja eteenpäin, meillä voi olla vuoteen 2030 mennessä vedyntuotantoa kuudesta kymmeneen gigawattia, jolloin puhutaan useamman kymmenen miljardin euron investoinneista ja jos ei ihan 100 000 työpaikasta, niin lähelle sellaisesta määrästä. Kyllähän se olisi isossa roolissa vaikuttamassa siihen, että Suomen velkaantuminen ja taloudellisesti haastava tilanne saataisiin käännettyä. Tietyllä tavalla vetytalous olisi se uusi talouden kivijalka Suomessa”.

Plit nostaa esiin podcastissa vielä yhden asian, johon valtiovallan kannattaisi kiinnittää huomiota. Kyse on luvituksista, jotka pitäisi saada tehtyä järkevästi.

”Prosessi pitäisi saada suoraviivaisemmaksi. Nykyinen hallitus on ottanut onneksi asiaan kantaakin, että pyritään yhden luukun luvituksiin ja nopeuttamaan sitä. Se on yksi keskeinen asia. Nämä asiat ovat tulleet konkreettisesti vastaan, kun on pioneerina vienyt Harjavallan tehdashanketta eteenpäin.”

Vetytalouteen kannattaa hypätä mukaan nyt

Plit uskoo siihen, että vihreän vedyn tapauksessakin tarjonta luo omalta osaltaan kysyntää, jos vain edellytykset sille ovat olemassa. Tässä regulaatiolla on suuri merkitys, koska vihreän siirtymän puhtaan energian tuotteet ovat ainakin aluksi kalliimpia kuin fossiiliset verrokit.

”Minusta siinä ei ole kyse ekstran maksamisesta vaan näen, että yritykset, jotka lähtevät mukaan vetytalouteen nyt, ovat tulevaisuuden voittajia. Regulaatio tulee kehittymään kuitenkin siten, että se tiukentaa fossiilisten tuotteiden käyttömahdollisuuksia ja sulkee niitä pois jopa kokonaan. Se tarkoittaa, että jossain vaiheessa kysyntä ryöpsähtää niin, että se ylittää tarjonnan. Silloin ne, jotka ovat lähteneet mukaan tähän alkubisnekseen ovat voittajia.

Halu luoda suomalaista vetymarkkinaa teki Plitistä vetypioneerin Suomessa

Podcastissa paljastuu sekin, mikä sai monessa tehtävässä TVO:lla, Fortumilla, TEM:ssä, Euroopan komissiossa ja Baltic Connector Oy:n toimitusjohtajana toimineen Plitin lähtemään raivaamaan tietä vetytaloudelle Suomessa.

”Aina tarvitaan pioneereja. Itselläni oli taustalla se, että halusin olla luomassa suomalaista vetymarkkinaa. Ja markkinaahan ei ole, jos ei ole tuotantoa. Sitä muna-kanaongelmaa olemme omalta osaltamme P2X:ssä ratkaisemassa”, hän toteaa.

» Kuuntele Kumppanit-podcast vetytaloudesta

» Kaikki Kumppanit-podcastit

Tuulivoimainvestointien sosiaalinen hyväksyttävyys on tärkeä ja ajankohtainen kysymys, jolla on monta ulottuvuutta. Vaikka tuulivoiman yleinen hyväksyttävyys on korkealla tasolla, paikallisesti sitä koetellaan enemmän, ja välillä tuulivoimahankkeista saatetaan vääntää kättä tiukastikin. Kumppanit-podcastissa vieraileva Suomen Tuulivoimayhdistyksen operatiivinen johtaja Heidi Paalatie painottaa, että nimenomaan paikallisen hyväksyttävyyden kanssa alan toimijat joutuvat tekemään jatkuvasti töitä.

Hän muistuttaa, että tuulivoiman hyväksyminen paikallisesti on keskeisen tärkeää ja välttämätöntäkin, koska kunnilla on kaavoitusmonopoli. Jos kunta päättää, ettei se kaavoita tuulivoima-alueita, sen yli ei voi kävellä. Sosiaalinen toimilupa on hänen mukaansa toisaalta laajempi kysymys.

”Vaikka tuulivoimalat saataisiin rakennettua, tulee helposti jälkipyykkiä, jos hanke ei ole lähtenyt oikeille raiteille alusta lähtien ja vaikutukset tuntuvat koko elinkaaren ajan. Sanoisin, että tuulivoiman on tärkeää olla hyvä yrityskansalainen, ja hanketta pitää aivan alusta alkaen viedä eteenpäin niin, että olemme hyvä naapuri.”

Paalatie linjaa vielä, että sosiaalisen toimiluvan saaminen on keskeisen tärkeä asia. Siihen kuuluu osana myös kyseenalaistaminen, vastustaminen ja kritisointi. Hän sanoo, että sosiaalisen toimiluvan saaminen ei tarkoita välttämättä, että kaikki olisivat samaa mieltä eikä hanketta vastustettaisi. Se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että joudutaan tekemään perusteltuja, hyviä harkittuja valintoja ja päätöksiä.

”Mitä yleisemmällä tasolla ollaan, sitä helpompi hankkeita on perustella faktoilla, kuten ilmastomuutoksen torjunnalla, työllisyydellä ja verotuloilla. Mutta mitä lähemmäs tullaan omaa sienimetsää ja mökkirantaa, sitä enemmän korostuu tunnepuoli. Tämä on ymmärrettävää, mutta muodostaa myös haasteen”, Fimpec Consultingin toimitusjohtaja Panu Rahikka jatkaa.

Tutkittu tieto ja ihmisten kohtaaminen ratkaisee

Sosiaalisen hyväksynnän hakemisessa Paalatie nostaa podcastissa esiin kaksi asiaa, joiden eteen Suomen Tuulivoimayhdistys tekee jatkuvasti työtä. Toinen on tutkitun tiedon levittäminen ja toinen on tuen tarjoaminen kuntalaisten kohtaamiseen.

”Tutkittuun tietoon perustuvan tiedon jakaminen ja tutkimusten sanoittaminen on todella tärkeää. Väärä tieto aiheuttaa usein aiheettomia pelkoja ja uskomme, että tieteellinen tieto on lääke tähän. Aivan samalla tavalla tärkeää on se, miten ihmiset kohdataan ja luottamusta rakennetaan. Siinä mennään henkilötasolle, sillä lopulta kyseessä on yksi ihminen, joka on kunnanvirastossa tai maanomistajan luona kertomassa ja sopimassa hankkeesta.”

Keskustelussa nousee esiin myös mielenkiintoisia pohdintoja siitä, edistäisikö hyväksyttävyyttä, jos paikallisille ihmisille tarjottaisiin mahdollisuutta lähteä osakkaaksi tuulivoimaan investoivaan yhtiöön, jolloin hanke koettaisiin vielä enemmän yhteiseksi. Esimerkkejä löydetään Hollannista, Tanskasta ja Saksasta.

Paalatie toivottaa tällaiset ratkaisut tervetulleeksi, mutta nostaa esiin sen, että Suomessa tuulivoimainvestoinnista saatavat hyödyt leviävät jo nyt laajasti lähiympäristöön. Maanomistajakorvauksia maksetaan muillekin kuin turbiinin paikan maanomistajalle ja kiinteistöveron kautta hyöty jakautuu vielä laajemmalle.

”Kiinteistövero on lisännyt kuntien motivaatiota kaavoitukseen. Sitä kautta tuulivoimapuistosta saatava hyöty jakautuu myös kunnan demokraattisten prosessien kautta, mikä on hyvä asia”, hän toteaa.

Tuulivoimabuumi jatkuu

Aivan pelkästään tuulivoiman sosiaaliseen hyväksyttävyyteen podcastissa ei keskitytä, vaan käsittelyyn otetaan myös tuulivoiman tulevaisuuden näkymät. Viimeiset pari vuottahan uutta tuulivoimaa on rakennettu Suomeen ennätystahtia ja tämän kehityksen Paalatie ja Rahikka näkevät jatkuvan myös tulevaisuudessa. Suomi on globaalistikin kiinnostava tuulivoimamarkkina, jonne investoreita vetävät harvaan asutun maan ja pitkän rannikon tarjoamat mahdollisuudet sekä vakaa ympäristö ja läpinäkyvä sääntely.

”Fingridin vuodenvaihteessa eläkkeelle siirtyvä toimitusjohtaja Jukka Ruusunen totesi jo joitakin vuosia sitten, että uusi normaali on 1 000 MW uutta tuulivoimakapasiteettia vuodessa. Nythän on menty välillä sen päällekin, mutta uskon, että tämän vuosikymmenen ajan vähintään sen verran rakennetaan. Ihan viime aikoina uusien investointipäätösten osalta on ollut hiljaisempaa, mutta pinnan alla kuplii ja hankekehitystä tehdään paljon, joten uskon, että rakentamista tullaan näkemään jatkossakin”, Paalatie taustoittaa.

”Nyt otetaan vähän henkeä ja haetaan sinne loppumarkkinaan uutta kysyntää. Kehitys vie kuitenkin siihen suuntaan, että kulutusta tulee lisää. Kyse ei ole pelkästään paljon esillä olevasta liikenteen sähköistymisestä, vaan energiantuotanto ja teollisuus sähköistyvät samalla tavalla ja myös vetytalouden läpimurto tulee kasvattamaan sähköntarvetta tulevaisuudessa”, Rahikka perustelee.

» Kuuntele Kumppanit-podcast tuulivoiman hyväksyttävyydestä

» Kaikki Kumppanit-podcastit

Fimpecin Kumppanit-podcast syventyy energia- ja teollisuussektorien kuumimpiin keskusteluaiheisiin ja kiehtoviin näkökulmiin. Podcastia hostaa Fimpecin viestintä- ja markkinointijohtaja Maiju Hirvikallio. Hänen kanssaan aiheisiin pureutuvat syvällisesti ja kiinnostavasti vieraat, jotka ovat oman alansa huippuosaajia – yritysjohtajia ja innovaattoreita. Tarjolla on siis syvällistä tietoa ja innostavia tarinoita siitä, mihin energia- ja teollisuusmaailmassa ollaan menossa.

Alun perin valmistavasta teollisuudesta peräisin oleva, lean-ajatteluun perustuva, tahtituotanto on yksi rakennusalan kasvavista trendeistä, jota rakennusliikkeet ovat alkaneet lisääntyvässä määrin hyödyntää etenkin talonrakennuksen sisävalmistusvaiheessa. Teollisuuden rakennushankkeissa tahtituotanto on kuitenkin vielä harvinaisuus.

Miksi näin on, soveltuuko tahtituotanto teollisuusrakentamiseen ja millä tavalla tuotantomalli kannattaisi ottaa käyttöön? Näihin kysymyksiin tarttuvat Kumppanit-podcastin ensimmäisessä osassa Maiju Hirvikallion kanssa tahtituotannon pioneeri ja kyseistä tuotantomallia Suomessa innokkaasti levittänyt Aleksi Heinonen Visonista sekä Fimpecin suuunnittelu- ja rakennuspäällikkö ja Aalto-yliopiston väitöskirjatutkija Eelon Lappalainen, joka tunnetaan Lean-rakentamisen puolestapuhujana.

Mitään estettä podcastissa ei nähdä sille, että tahtituotannon menetelmiä hyödynnettäisiin myös teollisuuden rakennushankkeissa. Päinvastoin se tarjoaisi monia etuja ja valmiuksiakin olisi olemassa, koska jo tällä hetkellä seisokkien suunnittelussa ja toteutuksessa turvaudutaan hyvin samanlaisiin käytänteisiin.

”Tahtituotannossahan kyse on siitä, että suunnitellaan tarkemmin ja pienempiä paketteja, pyritään niiden suunnittelussa vakiointiin ja työpakettien vakioinnin kautta välittämään parempaa tilannetietoutta kaikille mukanaoleville.  Tehdään siis parempaa suunnittelua ja korkeamman taajuuden johtamista ja kontrollia. Lopputuloksena pystytään saamaan lyhyemmässä ajassa parempaa laatua samoilla tai vähemmillä resursseilla sekä samalla parempaa työtyytyväisyyttä”, Heinonen määrittelee.

”Harva rakennusalan innovaatio on lähtenyt liikkeelle näin voimakkaasti viimeisen 30 vuoden aikana. Olemme sitä myös jo kokeilleet omassa tiimissä yhdessä teollisuuden hankkeessa ja sen voi sanoa olevan hyvin lupaava tuotantomalli. Iso ero perinteiseen malliin on se, että tahtituotannossa hankkeeseen osallistetaan hierarkiassa selvästi alempana olevaa väkeä, jolla on oikeasti tietoa tahtiajasta”, Lappalainen täydentää.

Miksi tahtituotanto ei ole löytänyt tietään teollisuusrakentamiseen ?

Podcastissa ei tyydytä kuitenkaan pelkästään listaamaan tahtituotannon hyviä puolia, vaan kolmikko etsii myös syitä siihen, miksi paljon lupaava tuotantomalli ei ole löytänyt tietään teollisuusrakentamisen puolelle. Samoin he tarjoavat vinkkejä, miten ja missä se voitaisiin ottaa käyttöön. Heinosen mukaan kyse on ennen kaikkea markkinointiongelmasta.

”Tahtituotannon tuomisessa teollisuuden rakentamiseen vaikeutena on saada asiakastarve ja hyödyt, operatiivinen valta, osaaminen ja konseptointikyky kohtaamaan. Siinä mielessä kyse on enemmän markkinointiongelmasta kuin operaatioiden kehittämisen ongelmasta. Tärkeää olisi löytää taho, joka on valmis sijoittamaan vähän rahaa ratkaisujen kehittämiseen”, hän muotoilee.

”Teollisuuden investointihankkeiden erityispiirre on se, että investointeja tekevät usein suuret, vahvat toimijat ja niissä on mukana suuressa roolissa isoja laitostoimittajia. Molemmilla on yleensä hyvin vakiintuneet toimintatavat, joita ei lähdetä helposti muuttamaan. Tämä on minusta ehkä suurin haaste tahtituotannon tuomisessa teollisuuden rakennushankkeisiin”, Lappalainen arvioi.

Hän uskookin, että helpointa olisi ehkä lähteä liikkeelle uusien teollisten toimijoiden kanssa, joilla ei ole niin vakiintuneita toimintatapoja. Tällaisia löytyy esimerkiksi nyt paljon esillä olevista vihreän siirtymän hankkeista, joiden taustalla on usein uusia toimijoita.

”Olennaista on saada rakennettua riittävän aikaisessa vaiheessa sellainen konsepti, jolla saavutetaan luottamus siihen, että tällä tavalla voidaan säästää asiakkaan aikaa ja parantaa laatua. Liikkeellä tahtituotannon kanssa kannattaa olla hyvin aikaisessa vaiheessa. Sanoisin, että tuotantosysteemiä kannattaa lähteä konseptoimaan jo ennen pääurakoitsijan valintaa”, Heinonen vinkkaa.

» Kuuntele Kumppanit-podcast tahtituotannosta

Fimpecin Kumppanit-podcast syventyy energia- ja teollisuussektorien kuumimpiin keskusteluaiheisiin ja kiehtoviin näkökulmiin. Podcastia hostaa Fimpecin viestintä- ja markkinointijohtaja Maiju Hirvikallio. Hänen kanssaan aiheisiin pureutuvat syvällisesti ja kiinnostavasti vieraat, jotka ovat oman alansa huippuosaajia – yritysjohtajia ja innovaattoreita. Tarjolla on siis syvällistä tietoa ja innostavia tarinoita siitä, mihin energia- ja teollisuusmaailmassa ollaan menossa.

Fimpec Consultingin Green Transition & Sustainability -vastuualueen päällikkönä 4.9.2023 aloittanut Kreetta Manninnen kertoo, että Fimpecissä häntä kiinnostavat yrityksen kasvutavoitteet sekä vahva suuntautuminen teollisuuteen ja energian vihreään siirtymään. Hän sanoo itsellään oleva halu lähteä kasvattamaan tätä liiketoimintaa osana Fimpec Consultingin tiimiä.

”Odotan erittäin innokkaana, että pääsen tutustumaan ihmisiin Fimpecillä, tekemään yhteistyötä heidän kanssaan ja tarttumaan asiakkaiden meille tarjoamiin haasteisiin sekä sitä kautta rakentamaan uutta konsultointiliiketoimintaa”, hän toteaa.

”Manninen tuo mukanaan syvällistä toimialaosaamista, laajat verkostonsa ja innovatiivisen näkemyksensä vihreän siirtymän tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Uskon vakaasti, että hänen johdollaan vihreän siirtymän ja vastuullisuuden palvelumme tarjoavat asiakkaillemme merkittävää arvoa kohti entistä kestävämpää huomista”, sanoo Panu Rahikka, Fimpec Consultingin toimitusjohtaja.

Kreetta Manninen on valmistunut vuonna 2017 energiatekniikan diplomi-insinööriksi LUT-yliopistosta (Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT) pääaineena energiatekniikka ja sivuaineena uusitutuvan energian tuotanto. Hän on opiskellut myös fysiikkaa Jyväskylän yliopistossa.

Edelliset seitsemän ja puoli vuotta Manninen on työskennellyt Rambolilla eri asiantuntija- ja esihenkilötehtävissä, jotka liittyivät erityisesti älykkään energian palveluihin ja liiketoimintaan. Fimpecille hän siirtyi älykkäiden energiaratkaisujen palvelualueen päällikön tehtävästä (Head of Smart Energy Energy Transition).

Fimpec Consulting on sitoutunut edistämään kestävää kehitystä ja ympäristöystävällisiä ratkaisuja asiakkailleen tarjoten johdon konsultointia.